En olis uskonut tätä, kun eihän alkuperäinen suunnitelma ollut edes se että valmistun lukiosta sitä normaalia kolmen vuoden vauhtia. Niin kuitenkin kävi ja olin niin onnekas että ihmeen kaupalla sain heti opiskelupaikankin alalta ja kaupungista johon oikeesti haluan. Asuntokin löytyi loppuviimein aika helpolla, vaikka sitä tuli paljon hermoiltua.
Jos olisin muuttanut alkuperäisen suunnitelman mukaisesti olisin asunut yksinäni jo reilun kuukauden, mutta tuli taas tuttu takapakki: Polvet. Oikea polvi meni pitkän ajan jälkeen taas sijoiltaan ja sitä jatkukin seuraavat viis viikkoa niin että polvi meni melkein kerran viikossa. Lopulta polvi oli niin huonossa kunnossa, että jouduin käyttämään keppejä ja koulussa pyörätuolia. Jouduin myös jättäytymään kahdesta teatteriprokkiksesta pois, mikä oli suunnaton harmi. Tässä vaiheessa muutto ei tullu kysymykseenkään, kun polvesta ei koskaan voinut olla varma ja odotettiin ortopedille leikkausarvioaikaa. Hitaasti polvi on ruvennu paranemaan pienen fysioterapian ja varovaisuuden avulla. Koputetaan kuitenkin puuta, että se nyt myös pysyy paikallaan.
Polvileikkausta/-leikkauksia ei nyt tulla tekemään, koska ne olis niin isot operaatiot eikä parantumisesta, varsinkaan oikean jalan kanssa, voi mennä takuuseen.
Joten nyt saatiin muutto tehtyä ja odotetaan, mitä talvi tuo tullessaan (toivottavasti ei kovin liukkaita kelejä). Olo on nyt jännittyneen onnellinen, omassa kodissa!
