Liian hyvää ollakseen totta?

"Jos se on liian hyvää ollakseen totta, se ei ole totta." "Täydellinen ja luonnollinen ovat kaksi eri asiaa."

Noista ainakin mulle tulee sellanen fiilis, että sulle sanottais päin naamaa: "jos oot onnellinen tai tunnet ittes kauniiks, se ei tuu kestää kauaa etkä sä oo luonnollinen." Tollaset jutut ei anna kauheesti toivoa tai lupaa unelmoida paremmasta.
Iha niinku ne sanois, että tavallisen elämän kuuluu olla keskivertoa, harmaata pakkopullaa, sun ei kuulu tuntee ittees onnelliseks tai et kuitenkaan se onni ei kestä kauaa, ihan niinku tää maailma ois pessimistinen.
 jos joku mulle esimerkiks sanoo että tykkää musta tai et oon kaunis ni ajattelen auttomaattisesti, että tarkottaaks toi nyt tota oikeesti ja rupeen kyseenalaistamaan omaa kauneuttani.
 Jokanen voi tuntee itsensä täydellisesks tai kauniiks ja olla silti luonnollinen!
Haista sinä pessimisti maailma pitkä p***a!