Oon miettiny tätä asiaa noin vuoden. Miksi terveystiedon tunnilla käsiteltäessä esim. Syöpää keskitytään enemmän siihen mitä ne ihmisen hoidot ja se ettei se ihminen pysty käymään töissä maksaa yhteiskunnalle kuin siihen mitä se ihminen itse joutuu kokemaan ja käymään läpi syövän aikana? Yhteiskuntaopin tunnilla ymmärrän, miks se käydään läpi yhteiskunnan kannalta, mutta terveystieto! Mun mielestä siinä pitäs ajatella sitä ihmistä yksilönä eikä vaan yhteiskunnan yhtenä rahaa tuovana henkilönä.
  Yhteiskuntaopin tunnillakin opettaja sanoi kerran että ihminen voi saada pienen tuomion vakavasta rikoksesta, kysyttäessä miksi opettaja vastasi: "Koska vangin pitäminen vankilassa pitkään maksaa yhteiskunnalle liikaa." Siis oikeesti! Jos se vankilassa pitäminen on niin kallista karsikaa rahaa ja tinkikää vankien olosta. Esim. vankila ruoka on kalliimpaa ku kouluruoka. Kummissa on se tulevaisuus niissä vangeissa vai koululaisissa ja opiskelijoissa?! Ja kun on nää säästötoimet ni miksi säästetään vääristä paikoista niinkun koulutuksesta ja vanhusten hoidosta? Siitähän tulee jatkuva oravanpyörä kun nyt meidän aikana säästetään koulutuksesta meistäkään ei tule hyvin koulutettuja ja teemme tulevaisuudessa yhtä huonoja ratkaisuja.
 Takaisin alkuperäiseen aiheeseen. Meidät jaettiin viime terveystiedon tunnilla ryhmiin ja meille annettiin uutinen, josta sitten piti keskustella ryhmässä. Saimme uutisen siitä, mitä läskit ja heidän hoitonsa maksaa Suomelle. Mulla jo se otsikon näkeminen nosti verenpainetta. Yhteiskunnalla on kaiken maailman liikuntamahdollisuuksia ja ulkoilupaikkoja, se vaan on sen läskin oma valinta meneekö hän lenkille tai aktiviteettiin. Nykyään mua oksettaa sanan yhteiskunta kuuleminenkin, oikeesti! Mun ajatukset tuli tänne nyt vähän sekavasti, mutta tässä kooste; Älkää miettikö niin paljon mitä ihmisen sairaus maksaa yhteiskunnalle vaan miettikää mitä se ihminen ja sen läheiset käy läpi sen sairauden ja hoitojen kanssa. Ja ruvetkaa kunnat säästämään niistä OIKEISTA paikoista NYT!

Mitä terveys minulle merkitsee

 

Sairauden kanssa elävä ihminen voi olla terve sairaudestaan huolimatta.
Terveys rakentuu niin monesta asiasta, että vaikka ihmisen fyysinen terveys ei olisikaan niin vahva, niin hän voi silti tuntea itsensä terveeksi. Hän voi olla onnellinen, hyvässä sosiaalisessa asemassa ja hän voi tuntea itsensä rakastetuksi.
  Itse elän sairauteni kanssa päivittäin ja totta kai se vaikuttaa joka päiväseen elämääni, mutta silti koen olevani terve koska minulla on hyvät välit perheeseeni ja ystäviini ja tunnen itseni onnelliseksi. Minulla on myös vapaa-ajalla tekemistä, josta nautin.
  Minulle terveys merkitsee siis enimmäkseen psyykkistä ja sosiaalista terveyttä. Yritän pitää myös huolta fyysisestä terveydestäni, mutta se ei ole niin helppoa.
  Pidän päivittäin huolta ainakin henkisestä terveydestäni ja luen, koska tulen siitä onnelliseksi. Ruoka on myös yksi suurista nautinnoistani. Se näkyy kyllä kropassani :) Yritän myös pitää yhteyttä ystäviini päivittäin.
  Terveys ei ole menetetty, vaikka fyysinen terveys ei olisikaan se paras mahdollinen. Joten mielestäni ihmisten pitäisi stressata fyysisistä rajoitteistaan vähemmän ja nauttia elämästään. Niin minä ainakin teen!