Nyt puhutaan laihduttamisesta. Sen tuskasta, ihanuudesta, kaikesta mikä siihen liittyy.
 
Ihmisen päätös laihduttaa lähtee siitä ittestään. Siihen ei auta se et joku koululääkäri tai joku sanoo et sun painos on nyt kyllä yli sen mitä pitäis, sun pitäis nyt laihduttaa. Eikä siihen auta se et sut passitetaan jonku ravitsemusterapeutin luo joka kertoo sulle, miten sun pitäs syödä. Ja sit ku sanot sille ravitsemusterapeutille et sun tavote on laihtua, se rupee heti puhuu anoreksian vaarasta, mikä on mulla ainakin vielä todella todella todella kaukana.
  Käyn itse siis ravitsemusterapeutilla ja fysioterapeutilla. Sehän vasta hauskaksi menee kun teet fysioterapeutin kanssa jonkun painotavoitteen esim. kevään loppuun menessä 5kg tai 6kg laihempi ja kerrot siitä ravitsemusterapeutille joka tyrmää heti idean ja sanoo sen olevan vaarallista.
  Ihmisen pää menee pyörälle, kun fysioterapeutti sanoo että voit liikkua näin ja näin paljon ja näitä ja näitä voit syödä mutta näitä ja näitä et. Ja kun ravitsemusterapeutti sanoo että et voi liikkua noin paljon ja kyllä näitä voi syödä. Kumpaa siinä kohtaa pitäisi kuunnella?
  Aina puhutaan "kultaisen keskitien löytämisestä", mitä jos ei olekkaan niin helppoa? Mitä jos oikean, itselleen sopivan liikuntamuodon ja ruokavalion löytäminen ei olekkaan helppoa?
  Ja kun löytää sitten sen liikunnan ja ruuan tasapainon ja aloittaa laihtumisen on todella onnellinen, MUTTA sehän on kamala katastrofi jos otat rivin suklaata. Heti on joku niskaan puuskuttamassa: "Etkös sä ole dieetillä, kannattaako sun nyt varmasta syödä tuota, kun olet niin hyvin pitänyt itsesi kurissa" Kai ihminen itse nyt tietää, mitä voi tehdä ja syödä ja mitä ei! Se saa minut ainakin syömään enemmän.
  Myös se, miten joku tuttusi on juuri laihduttanut vaikka 40kg ja on nyt hoikka, ni alkaa vihjailu: "hänkin oli ennen pyöreämpi, ehkä sinun pitäisi puhua hänen kanssaan" Ei se, että joku joka on onnistunut laihduttamaan tarkoita sitä että sinä onnistusit samoilla keinoin. Sieltä kuitenkin kuuluu samat vanhat kliseet: "Tein siitä elämäntavan" " Mietin vai mitä pistän suuhuni" "Enkä ota lisää vaikka kuinka mieli tekisi."
Se vaan laimentaa sun hyvin alkanutta laihdutusfiilistä. Tai et alota sit laihduttamista, vaikka oot miettiny sen alottamista.OIKEESTI!!!
  Mä vihaan sitä porukkaa, jotka on laihoja ja painaa ehkä just sen 54kg ja sit sanoo olevansa läskejä ja et niitten pitäs laihduttaa. Ite sit seisoo vieres sillee...
  Toinen porukka, mitä mä vihaan on se jotka on ylipainosia ja valittaa olevansa ylipainosia, mutta eivät tee asialle mitään. ÄLKÄÄ VAAN VALITTAKO VAAN TEHKÄÄ ASIALLE JOTAIN, JOS ETTE OO TYYTYVÄISIÄ.
  Jos mun paino ei olis terveysriski mm. mun polville en laihduttais, koska omasta mielestäni oon hyvännäkönen vähän pyöreempänä. Olkaa ylpeitä itestänne, mut jos ette oo älkää valittako asiasta vaan tehkää sille jotain!
Moikkelis