Tänä vuonna on tapahtunut paljon. Tämä vuosi on myös
ollu mulle parempi kuin muutama viime vuosi. On tapahtunut muutama muutto,
erilainen syksy ja yksi suuri menetys. Nyt joulu on kuitenkin onneksi ovella.
Alotin journalismin opiskelut syksyllä 2017. Jo
12-vuotiaana haaveilin toimittajan ammatista. Olin siis todella innoissani, kun
pääsin kouluun, mutta se ei ollutkaan sellaista kuin oletin. Myös saman syksyn
aikana tapahtunut muutto Turkuun ei tehnyt mulle hyvää. Koulu ei innostanut ja
tunsin olevani yksinäisempi kuin moneen vuoteen. Viime keväänä opiskelussa
tapahtu kuitenkin käänne, kun pääsin vihdoin tekemään oman näkösiäni juttuja ja
opettajakin vihdoin huomas sen. Koulu oli vihdoin sellasta, kun olin haaveilut
sen olevan. Olin tosi tyytyväinen mun tekemään juttu sarjaankin, jossa pääsin
hyödyntämään omia kiinnostuksen kohteitani.
Keväällä koitti myös ensimmäinen työharjoittelu,
jonka tein Salonjokilaaksossa ja olin todella tyytyväinen. Luottamus omaan
osaamiseen oli hukassa jossain kohtaa, mutta keväällä löysin sen uudestaan.
Kesän lopussa tehtiin myös päätös siitä, että muutan
takasin Saloon ja sekin päätös on kasvattanut mun positiivista mielentilaan.
Se on nyt ollut toinen tän syksyn suurista
muutoista. Toinen oli meidän lapsuudenkodista ja Märystä pois muuttaminen. Asuttiin
siinä talossa 19 vuotta ja siellä saatiin elää meidän ihana lapsuus. Märystä on
niin paljon hyviä muistoja ja se oli aika iso askel lähteä sieltä. Mulle ehkä
kaikkein eniten, kun tuppaan aina kiintymään kaikkeen enkä tykkää isoista muutoksista.
Se oli kuitenkin tavallaan virallinen lapsuuden loppu.Tai ainakin toinen niistä.
Toinen oli Hamletista luopuminen,
joka me jouduttiin tänä vuonna tekemään. Kukaan meistä ei uskonut, että me
jouduttais nyt jo hyvästelemään meidän rakas 12,5-vuotias koira, mutta se oli
ehdottoman oikea päätös, vaikka se edelleen tuntuukin kamalalta. Hän sai nukkua
ikiuneen 29.10.2019. Meillä on hänestä ihanat muistot ja hänen on nyt hyvä
olla.
Isoja asioita on siis tapahtunut ja yks iso juttu tapahtu
myös tänä syksynä, kun kouluun menemisen sijaan pääsinkin työharjotteluun
Helsinkiin, Pinni -lehteen. Joulukuussa täällä tulee jo täyteen kolme
kuukautta, enkä vois olla onnellisempi. Oon tän syksyn aikana voittanu niin
paljon mun epävarmuuksia. Jo keväällä mun itsevarmuus toimittajana kasvoi,
mutta nyt se on kasvanut siitäkin huimasti. Se on ihanaa, kun huomaa osaavansa
ja tekevänsä just oikeita juttuja. Mun usko siitä, että oon just oikeella
alalla, on kasvanut huimasti. Ylipäätään se, että pääsee tekemään jotain, mitä
koen oikeesti osaavani on piristänyt mua todella paljon.
Voin vaan veikata, mun olon tänä talvena, jos olisin
ollut syksyn koulussa ja asunut vielä Turussa. Onneksi en ole enää siinä tilanteessa!
Toivon todella, että ens vuosi ja koko vuosikymmen olisi yhtä upea, kuin vuosi
2019.
