Olenko täysi-ikäinen? -kyllä
Asunko omillani? -kyllä
Maksanko omat laskuni? -kyllä
Olenko aikuinen? -En
Täytän muutaman viikon päästä 19 ja olen asunut omillani nyt kuukauden. Lain mukaan minut siis varmasti luetaan aikuiseksi ja henkisesti täysin kykeneväksi hoitamaan omat asiani. Silti isin piti tulla mukaan, kun lähdin verotoimistoon hoitamaan asioitani. Lääkäriinkään en missään nimessä halua mennä yksin. Facebooktestin mukaan henkinen ikä on 43 vuotta. Äiti sano, että hän ostaa tämän ajatuksen ihan täysin. Mä en todellakaan tunne itseäni 43-vuotiaaksi. Eikö sen ikäinen kuitenkin lasketa vastuuntuntoiseksi aikuiseksi? Sitä en todellakaan ole. En ole kyllä kunnon teinikään, kun en tykkää hillua yömyöhään baareissa tai bileissä, enkä oikein juo alkoholiakaan. Asuntoni ja musiikkimakuni ja mieltymykseni voisivat taas viitata siihen että olen viisi vuotias. Olen nirso, rakastan disneyä (sekä elokuvia ja musiikkia muutenkin), minulla on sohvat ja kirjahyllyn päälliset täynnä pehmoleluja ja rakastan lastensatuja (erityisesti vanhoja englantilaisia), kuten Nalle Puhia, Karhuherra Paddingtonia ja Petteri Kaniinia ja muita eläin satuja. Minulla riittää mielikuvitusta ja joissain tapauksissa olen ehkä vähän jopa naiivi. Tapahtuuko muutos kun, täytän 19:stä (nineteen) 20:een (twenty)? Vai enkö tunne itseäni edes aikuiseksi silloin, kun minulla on omia lapsia jotka kutsuvat minua äidiksi ja, joiden silmissä minä olen aikuinen?
Ehkä olen koko elämäni jossain määrin sekä lapsi että aikuinen. Joillekin olen ehkä joskus se vastuullinen henkilö, mutta omassa päässäni säilytän kuitenkin aina ripauksen lapsekkuutta, enkä koskaan luovu mielikuvitusmaailmoista.
