Nuoren elämään kuuluu identiteetin etsiminen. Miten pukeutua? Mistä pitää? Kuka olen? Mikä on normaalia? Omia rajojaan kuuluu etsiä ja rikkoa. Mutta, miten nuori pystyy tekemään selkoa omasta äänestään itselleen ja muille, kun joka tuutista tungetaan tietynlaisia mielikuvia ja arvoja.
Jokainen pieni tyttö haaveilee jossakin vaiheessa häistä ja omasta perheestä, se näkyy jo päiväkotileikeissä. Pojat taas haaveilevat formulakuskin tai palomiehen urasta. Nämä sukupuoliarvot pysyvät ainakin alitajuntaisesti aina mukana matkassa. Jokaisen arvot ja mielikuvat kuitenkin soveltuvat oman perhemallin mukaisesti.
Sosiaalinen media voi identiteettiä etsiessä olla suuri apu, mutta myöskin uhka. Nykynuorilla on tieto aina käsillä ja tiedon määrä voi joskus hämmentää. Facebookin ja Instagramin sivustot tunkevat linkkejä ja kuvia seksistä ja siitä millainen on oikea poika tai tyttö. Omaa seksuaalisuuttaan etsivä teini voi ahdistua, jos ei enää mielessä olekaan sitä perinteistä aviomies, vaimo ja lapset -unelmaa. Google auttaa tässäkin. Pistät "oireesi" nettiin ja linkkejä tulee panseksuaaleista sukupuolettomiin. Onko kuitenkaan tarjolla tukea rankan oman itsensä etsimisen aikana? Tietoa pursuaa raskauden ja sukupuolitautien vaaroista mutta entä jos ei ole edes siinä pisteessä, että olisi selvillä siitä kenen kanssa haluaa mennä sänkyyn. Minusta seksuaalineuvonnasta ja seksuaaliterapeuttien palveluista ei anneta tarpeeksi tietoa. Viidennellä luokalla terveydenhoitaja kertoo vain perusasiat murrosiästä ja kahdeksannella luokalla laitetaan jo kurkulle kondomia. Oletusarvona tietenkin se että tytöt pariutuvat poikien kanssa. Enemmistä vaihtoehdoista ei koskaan puhuta vaan jokaisen täytyy itse pärjätä jos sattuukin olemaan erilainen. Jokaisella pitäisi olla ainakin yksi turvallinen aikuinen, jonka kanssa voisi puhua avoimesti unelmistaan, peloistaan ja identiteetistään.
Jottei nuori olisi eksyksissä etsiessään itseään.
